Helmikuun järkiliitto?
Tammikuun kihlausta pidetään suomalaisen sopimusyhteiskunnan syntyhetkenä. Työnantajat tunnustivat ammattiliitot ja SAK:n neuvotteluosapuoliksi 76 vuotta sitten, tammikuun 23. päivänä vuonna 1940. Talvisota vaati kansallista yhtenäisyyttä ja aseveljeys tiivisti eri kansalaisryhmien yhteistyötä.
Viime vuosina suomalaisilla ei ole mennyt hyvin ja se tuntuu yhteiskunnallisessa ilmapiirissä, myös työmarkkinoilla. Yhteishenkeä tarvitaan nyt kipeästi. Työmarkkinasovintoon pitäisi olla kaikki asialliset syyt ja myös realistiset eväät. Vaikka tunnetila ei nyt sallisi kihlautumista, on järkiperäinen sovinto yhä mahdollinen. Kehtaisiko sitä kutsua vaikka helmikuun järkiliitoksi? Tulosten kannalta on parempi, että järjestöt tekevät työtä keskenään ilman julkisuutta ja tiukkaa takarajaa. Toisaalta presidentti Niinistö on oikeassa: hyvä ei ole kevättä riidellen kohdata.
Viime aikojen keskustelua on vaivannut se, että monet keskittyvät vain yhteen tai toiseen yksittäiseen kysymykseen. Kokonaisuus on hämärtynyt, eikä yhteistä etua tahdota nähdä tai tunnustaa. Koetetaan nähdä metsä puilta ja tunnistaa, millä eväillä Suomen talous nousee.
Ensinnäkin: hallitus ei ole tehnyt pakkolaeiksi leimattua kilpailukykypakettia ihmisten kiusaksi, vaan suomalaisen työn kilpailukyvyn palauttamiseksi – jotta työpaikkoja kyetään pelastamaan ja uusia työpaikkoja saadaan syntymään. Jos työmarkkinajärjestöt pystyvät saavuttamaan hallituksen asettaman kilpailukykytavoitteen muilla keinoilla kuin lakipaketin avulla, tämä käy, kunhan korvaavassa paketissa on riittävästi rakenteellisia, pysyviä elementtejä.
Toiseksi: olennainen osa kokonaisuutta olisi palkkamaltti vuodelle 2017. Samalla synnytetään toivottavasti vientisektoriin nojaava Suomen malli palkanmuodostukseen. SAK:n tarjous on tältä osin hyvä pohja.
Tein aikoinaan väitöskirjani korporatismista ja teollisesta kilpailukyvystä ja käsittelin siinä myös Ruotsia. Sielläkään ei siirtymä keskitetyistä tulosopimuksista toimiala- ja yrityskohtaiseen joskin koordinoituun palkanmuodostukseen ollut aivan niin harmoninen kuin monet jälkikäteen luulottelevat. Prosessi alkoi työsulku- ja lakkoaallolla vuonna 1980 ja kesti 1990-luvun lopulle. Meidän ei kannata toistaa naapurin virheitä, vaan ottaa niistä oppia ja hyödyntää Ruotsin mallin parhaita puolia.
Kolmanneksi: paikallisen sopimisen ja henkilöstön aseman edistäminen on nyt kolmikantaisessa valmistelussa. Paikallinen sopiminen lisääntyy luontaisestikin, koska työelämä muuttuu ja yritysten tarpeet ovat aiempaa eriytyneempiä. Onnistunut paikallinen sopiminen edellyttää vahvaa luottamusta ja yrityksen asioista hyvin informoituja päätöksentekijöitä myös työntekijöiden puolella. Paikallisen sopimisen ja henkilöstön aseman vahvistaminen yritysten päätöksenteossa kulkevat käsi kädessä, kun pyrimme vahvistamaan luottamusta ja tuottavuutta. Lauri Ihalainen käytti tästä äskettäin painavan puheenvuoron.
Neljänneksi: viime kuukausien kokemusten perusteella työrauha on noussut entistä suurempaan arvoon. Tässä työmarkkinajärjestöillä on jäänyt urakka pahasti kesken, ratkaisun hakemisesta kun sovittiin periaatteessa jo vuoden 2013 työllisyys- ja kasvusopimuksessa. Työrauhan paraneminen vahvistaisi luottamusta ja antaisi yrityksille uskoa investoida ja luoda työpaikkoja Suomessa ja Suomeen.
Tässä kaikessa on suomalaisen palkansaajan kannalta paljon pelissä. Työpaikkojen säilymisen lisäksi yksittäisen kansalaisen kannalta on olennaista, että vuodelle 2017 kaavaillut 1,5 miljardin euron lisäsäästöt perutaan, jos hintakilpailukykyä korjataan kasvun vauhdittamiseksi. Lisäksi toteutetaan miljardin euron suuruiset kevennykset palkansaajien verotukseen, jos kilpailukyvyn korjausliike onnistuu.
Talouspoliittisesti tämä on järkevä kokonaisuus Suomen kaltaisessa avoimessa taloudessa, kun mittarina on työllisyys ja kestävä kasvu. Yhtäältä hintakilpailukykyä korjataan, jotta vienti saadaan vetämään ja investoinnit liikkeelle. Toisaalta verotusta kevennetään, jotta työn tekemistä kannustetaan ja kotimainen kysyntä voimistuu.
Logiikka on selkeä: jos vientiin ja yksityiseen sektoriin nojaava kasvu vahvistuu ja työllisyys kohenee, se pönkittää myös julkista taloutta ja vähentää painetta lisäsäästöihin. Näillä eväillä Suomi voidaan saada uuteen nousuun. Se vaatii joukkuepeliä, johon toivottavasti pystymme.
Rehn näyttää tapansa mukaan olevan pihalla kuin lumiukko.
Olin 10 vuotta ruotsalisen firman palveluksessa, joten työelämään erot tulivat selväksi
Hallitus teki virheen alkamalla edustmaana EKta neuvotteluissa.EK on ilmoittanut , ettei se ole enää neuvotteluosapuoli toukokuun jälkeen, joten se ei voi olla enää osapuoli sopimuksissa , jotka jatkuvat vuoteen 2020 saakka
Ja kun hallitus on avoimesti asettunut EK edustajaksi ja poiminut ohjelmansa EK kirjoittamana niin vastakkainasettelu on vain kasvanut hallituksen toimilla
Ratkaisu on kokonaisuus mutta hallitus on pyrkinyt kaikin tavoin heikentämään palkansaajapuolen asemaa pilkkomalla ongelmaa EK vaatimusten mukaan.
Hallitus/EK on suurin jarru ratkaisuille, koska ne ajavt yksipuolisesti vain yritysten ja omistajien asiaa
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsissa ja Saksassa työntekijöiden neuvotteluasema on huomattavasti vahvempi Suomeen verrattuna.
Esimerkiksi työehtosopimusten soveltamisessa Suomessa työnantajan kanta tulee voimaan , ei tarvita työntekijöiden hyväksyntää.Ruotsissa ja Saksassa tulikinta astuu voimaan vasta kun työntekijät ovat hyväksyneet sen eli se pakottaa työnantajat aidosti neuvottelemaan. Suomessa sanellaan.
Tämä ero aiheuttaa laittomat lakot Suomessa, Ruotsissa ja Saksassa niitä ei tarvita
Myös suomalainen tulkinta laittomasta lakosta on ahdas. Euroopassa katsotaan 1-5 päivän työseisaukset mielenosoituksiksi ja siten mielipiteen vapauden piiriin kuuluvaiksi eikä niitä luokitella laittomaksi lakoksi.Ja monessa maassa laiton lakko on tuntematon
EKn edustaja hallitus liioittelee onelmaa suuresti. Jokainen tuotantolaitos saatetaan joutua sulkemaan vikojen vuoksi ja firmat ovat siihen valmistautuneet.On aivan sama onko katkoksen syy vika tai lakko, katkoon on valmistauduttava
Ilmoita asiaton viesti
Nykyään täällä Ruotsissa saa sakot lyhyestäkin järjestäytyneestä työnseisauksesta, joka pannaan toimeen työsopimuksen ollessa voimassa, jolloin työtauhavelvoite vallitsee. Sakot ovat henkilökohtaiset. Suomessa ei ilmeisesti tiedetä mitä työrauha on?
Ilmoita asiaton viesti
Eilen julkaistiin Varsinais – Suomen yrittäjien maakuntaennuste vuoden 2016 näkymiksi. Se on edellisvuosiin nähden varovaisen positiivinen.
Kasvu lähtee pk – yrityksistä. Jotta uskaltaa investoida tai palkata uuden ihmisen yksi osa palettia on paikallinen sopiminen, palkkamaltti ja niin edelleen. Kun Varsinais-Suomen Yrittäjien puheenjohtaja Hanna Munter toteaa, että aviopuolisosta on helpompi päästä eroon kuin työntekijästä, ei hän EK – propagandan ohella aivan väärässäkään ole.
Toinen osa on näköjään varovaisuus ts. yrittäjät varovat riskinottoa mahdollisimman paljon. Investointinäkymät ovat optimistiset , mutta taustaehtoina on , että 2/3 vastaajista investoi yrityksen omalla tulorahoituksella ja 80% yrityksistä ei muutenkaan ole tarvetta ulkoiseen rahoitukseen. Nousukaudella / optimistisessa ilmapiirissä ’riskiä’ investoida voisi olla enemmänkin.
Kolmanneksi peräti 80% pk – yrityksistä käyttäisi viron veromalli oitis jos sellainen vain olisi (yritystä verotetaan vasta kuin voittoa jaetaan omistajille.)
http://www.yrittajat.fi/File/db8f452a-4513-4154-a8…
Ilmoita asiaton viesti
Työntekijästä pääsee eroon ,jos osaa kirjoittaa tekstarin.Siihen tulee alle 50 sanaa
Päälle pitää varta 15 minuuttia, jos työntekijällä on jotain sanottavaa asiaan
Vaimosta ei pääse eroon yhtä helposti , vaatii apaperin ,puolen vuoden odottamisen ja omaisuuden osituksen, lasten elastuksesta sopiminen etc
Ilmoita asiaton viesti
Työelämässä ollessani meillä oli nyrkkisääntö, että jos aikoo kritisoida jotakin tekstiä, täytyy ensin lukea se teksti.
Pekka Helisteelle näyttää ko. nyrkkisääntö olevan tuntematon ja samalla myös nykyisen Suomen taloudellisen tilanteen vakavuus ymmärtämättä.
Ilmoita asiaton viesti
Tuohan on EK vakiotekstiä
Ilmoita asiaton viesti
”Se vaatii joukkuepeliä, johon toivottavasti pystymme.”
Menossa on joukkuepeli, jossa hyökkäävä joukkue vaatii puolustavaa joukkuetta alentamaan palkkojaan, jotta kaikki voisivat paremmin. Hyökkäävällä joukkueella on hyvin palkattuja tähtiä joukkueessaan, se pitää palloa ja maali niin sanotusti roikkuu ilmassa. Mutta puolustava joukkue on kuuluisa sitkeydestään.
”Neljänneksi: viime kuukausien kokemusten perusteella työrauha on noussut entistä suurempaan arvoon.”
Postilakko loppui työrauhaan, koska hyökkäävä joukkue joutui käytännössä luopumaan vaatimuksistaan tukilakkojen uhatessa. Mutta vain vuodeksi. Ensi syksyyn mennessä nähtäneen oikea joukkuepelien ottelusarja.
Ilmoita asiaton viesti
Postilakossa taisi kyllä olla voittajana työnantajapuoli, työntekijäpuoli juhlii, kun palkkoihin ja etuihin ei koskettu, mutta työnantajapuoli sai oikeuden käyttää vuokratyövoimaa paljon laajemmin kuin ennen. Tietysti se saman pysynyt palkka lämmittää hetken, mutta ei enää silloin, kun vuokratyöläiset kahmivat loputkin työt.
Voitto tai työrauha, niin aika hyvä veto työnantajalta vaatia kauheita muutoksia, ja sen varjolla sitten saatiin läpi juuri se mitä haettiin. Kyllä tuolla liitoissa ollaan melko tyhmiä vielä, ei osata katsoa kuin puolen vuoden tai vuoden syklillä eteenpäin.
Ilmoita asiaton viesti
Ei liitoilla ole Suomessa tai muuallakaan keinoja vuokratyövoiman käytön kieltämiseksi. Se on maailmassa kasvuala. Siitä on olemassa direktiivikin, joka määrää vuokratyövoiman käyttöä helpotettavaksi EU:n jäsenmaissa.
Eri asia on että liitot saivat postilakossa läpi periaatteensa siitä, ettei vuokratyövoimaa saa käyttää lakon murtamiseen. Se on kansainvälisestikin tärkeä linjaus. Saa nähdä muistetaanko tämä, jos Suomeen tulee vielä tänä vuonna lakkoaalto.
Ilmoita asiaton viesti
Työsopimuslain mukaan vuokratyövoimaan on sovellettava vuokraavan firman työehtosopimusta eli vuokratyöläisellekin on maksettav Postin työehtosopimuksen mukaista palkkaa ja noudattetava muitakin työehtoja.
Ei vuokratyövoimaa käyttävä säästä vaan nostaa palkkakuluja.
Jos noudattaa lakia
Muissa kuluissa voi toki säästää
Ilmoita asiaton viesti
Ongelmia on myös suuresti liioiteltu, ei työllisten määrä ole juurikaan vähentynyt
Esim työllisiä oli 1989)2,373 miljoonaa 1994) 1,917 2007)2,369 ja 2013) 2,301
Eli työllisyys ei ole paljoakaan muuttunut ja viimeinen lama ei ole juurikaan vähentänyt työllisiä ja vähän verrattuna 1994 tilanteeseen
http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatF…
Työttömyys on kyllä kasvanut mutta virallinen työttömyys hyvin maltillisesti 1989)108 331 1994)491 556 2007)218 673 2013)328 371
Tosin viime vuosien työttömyysmäärä on Potemkinin kulissi Työllisyyskatsauksen mukaan työnhakijoita oli n 630000, joista 130000 oli työssä avoimilla markkinoilla eli todellisia työttömiä on n 500000.
Mutta ei sekään haittaa, sillä “taloustieteilijöiden” arvioiden mukaan noista 500000 työttömästä n 60000-100000 kelpaa työelämään
Pääsyy työttömyyden kasvulle on työttömyyseläkkeen poistuminen ja eläkeiän nostaminen .
Eli pääosa +50-vuotiaista työttömistä on vaihtanut työttömyyseläkkeen pitkäaikaistyöttömyyteen.Samaan suuntaan on vaikuttnut eläkeiän nosto
Ei ole ihme , jos luottamus on kaikonnut kun satoja tuhansia ihmisiä on syrjäytetty ja ajettu sosiaaliseen katastrofiin . Halitus on hyväksynyt aivan viralisestikin, että 400000 ihmistä ajetaan ulos yhteiskunnasta
Työttömien ikärakenne on toistaiseksi estänyt radikalisoitumisen
Koskahan hallitus esittää, että tämä porukka on eutanoitava ?
Ilmoita asiaton viesti
Eikä vientikään ole erityisemmin sakannut , siitä pyyhkytyi Nokiakupla pois
Ja öljyn hinnan putoaminen on myös vienyt viennistä huipun pois.
Suomen viennistä kun 10 % on öljyn vientiä vaikka öljy ei edes käy Suomessa
Vienti 2004-2014
.
2014) 55 973 291 2013) 56 047 549 2012) 56 878 038 2011) 56 855 202 2010) 52 438 587 2009) 45 063 410 2008) 65 580 219
2007) 65 687 616 2006) 61 489 232 2005) 52 453 007 2004 ) 48 916 985
Ilmoita asiaton viesti
Helisteellä on kertomansa mukaan kokemusta firman palveluksessa olemisesta Ruotsissa. Olettaisin että hänellä on samoja kokemuksia myöskin täällä Suomessa. Miten sitten lienee kokemukset työnantajana toimimisesta. Itselläni on kokemusta 40 vuoden ajalta ainoastaan palkollisena toimimisesta. Ymmärsin jo silloin ja ymmärrän edelleenkin, että työsuhteen jatkumisen edellytys oli ja on edelleenkin yrityksen kannattavuus. Mikäli sitä ei ole niin on aivan varmaa ettei mikään firma pysty työllistämään yhtäkään työntekijää. Tämä koskee myöskin verovaroilla tahi velkarahalla toimivaa julkista sektoria, josta on jouduttu ja joudutaan vähentämään työntekijöiden määrää. Heliste ehkä on unohtanut, että kovaa melua irtisanomisista pitävät demarit irtisanoivat välittömästi henkilöstöään, kun puolue menetti puoluetukeaan viime kevään vaalien seurauksena. Samalla tavoin toimi puolueen Demokraatti-lehti kannattavuuden mennessä pakkasen puolelle.
Edellä kirjoittamani ei tarkoita sitä, että kannattaisin työntekijöiden oikeuksien polkemista. Varmaa on kuitenkin se, että vastuullisesti toimivan yrityksen omistajat/johto ja työntekijät ymmärtävät parhaiten yrityksensä menestymisen edellytykset. Näin kumpikin osapuoli edesauttaa yrityksen toiminnan jatkumisen ja sitä kautta työpaikat. Ei suinkaan ulkopuoliset toimijat.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa ei ongelmana ole yritysten kannattavuus niin suuryritykset kuin pk-sektori takoo hyvää tulosta ja konkurssit ovat normaalilla hyvän ajan tasalla
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/pk-yrityksilla-y…
Valitettavasti kaikki yritykset eivät ole niitä hyviä työnanatajia ja kuten virolaisten tulo raksalle pisti hyvtkin yritykset polkemaan pakaja lopulta siirtymään virolaisen silunkityövoiman käyttöön
Eihän lakeja tarvittais esim varastamisen ehkäisyyn jos kaikki olisivat rehellisä.Ei varastamistakaan kielletä rehellisten ihmisten vuoksi vaan rikollisten.
Silti sama laki koskee rehellistäkin.
Ja 40 vuoota tuli täyteen ja suuri osa ajasta kului saneeraamiseen. Mutta ei paljoa irtisanomisia tarvittu, väkeä voi vähentää ilmankin esim entisen firman henkilöstö oli 70-luvun lopulla 19000 henkeä ja 1993 lopussa 6300 .Eikä tehty suuria ulkoistuksia eikä sanottu irti kuin en, jotka kieltäytyivät uudesta työstä/koulutuksesta.
Ja olen suomen lisäksi ollut töissä n 10 maassa yli 10 vuotta ulkomailla joten työelämää on nähty muuallakin kuin Suomessa
Ilmoita asiaton viesti
On se kumma kun näin paljon on tietoa Helisteelläkin, miten asiat pitäisi hoitaa, Demareiden ja Vasemmistoliiton hallituksessa ollessa ei kuitenkaan mitään ole tehty. Koskahan ne ymmärtää lukea Helisteen kirjoituksia, sillähän tämä ongelma ratkeaa.
Ilmoita asiaton viesti
Voisin alkaa konsultiksi 10000 euroa per päivä
Mutta eihän näissä kiistoissa olekaan kysymys kilpailukyvystä vaan on palattu 30-luvulle, jolloin pyrittiin alistamaan duunarit
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole varmaan toivoa, että Rehn ilmestyisi vastaamaan mihinkään kommenttiin. Sitä ei harrasta kuin pari hassua poliitikkoa.
Olli voisi aloittaa valtion talouden kuntoonpanotalkoot poistamalla tuulivoiman syöttötariffiin oikeuttavien myllyjen rakentamisen tässä ja nyt.
Jaa mutta kepulaiset maanomistajat menettäisivät runsaasti tukiaisia sekä myllysijoituksistaa että maan vuokratuloista. Myllyjä tullaan Pekkarisen masinoiman oivan systeemin tuella rakentamaan vaan lisää ja syöttötariffi voi hyvin ja kasvaa.
Löytyykö jokin muu valtion meno, jota ei ole vielä leikattu ja jopa kasvaa koko ajan? Lienee mahdoton löytää.
Ilmoita asiaton viesti
Helpoin tapa tasapinottaa julkinen talous on mitoittaa palkkakulut kansan kantokyvyn mukaan
Julkisen sektorin palkat ovat suurin kuluerä julkisella sektorilla,.Jos mukaan lasketaan julkisen rahoituksen varassa toimivat organisaatiot ja konsultit niin palkat ovat n 60-70 % menoista
Leikkaamalla edes valtion ja kuntien palkkoja 20 % saataisiin julkisne talous tasapainoon
Ilmoita asiaton viesti
Blogisti käyttää kirjoituksessaan siloiteltua ja harjattua politiikan kieltä. Asia mitä hän esittää on päivänselvä, mutta sen voisi esittää huomattavasti painokkaammin ja värikkäämmin.
Sellainen värikäs kielenkäyttö olisi tietenkin ministeriltä riittaa haastavaa, eikä sovintoon tähtäävää ja koska sovinto on päämäärä, riidan haastaminen olisi virhe.
Totuus on kuitenkin se että suomalaiset ovat jatkaneet euroon siirtymisen jälkeen samanlaista työmarkkinapolitiikkaa kuin ennenkin, eli palkankorotukset on aina kiristetty mahdollisimman korkealle.
Tilanne on euroaikana kuitenkin toinen kuin ennen. Ennen inflaatio ja devalvaatiot söivät ylimitoitetut palkankorotukset. Nykyisin ei ole enää inflaatiota juuri ollenkaan ja devalvaatiot on mahdottomuus.
Koska tuottavuuden kasvuun nähden ylimitoitetut palkankorotukset ovat syöneet kilpailukyvyn, kilpailukyky voidaan palauttaa vain ottamalla takaisin, eli perumalla osa näistä saavutetuista eduista.
Muuta tietä ei ole, eikä muuta ratkaisua.
Nykyinen hallitus puolustaa rikkaita ja hyvin toimeentulevia, siksi se rankaisee eniten köyhiä ja ottaa heiltä pois saavutettuja etuja. Tälle emme voi nyt mitään, tämä on kansanäänestyksen tulos, tämä on kansan tahto.
Tämä vaalikausi mennään siis näin, köyhiä kyykyttämällä ja rikkaita suosimalla. Valtion budjetin tasapainottaminen ja kilpailukyvyn palauttaminen on kuitenkin tärkeämpi asia kuin köyhät tämän hallituksen mielestä ja niin se on minunkin mielestäni.
Toisin kuin hallituksen mielestä, minun mielestäni maan etu, kilpailukyky ja budjettitasapaino, ovat myös tärkeämpiä kuin rikkaiden etu. Tässä asiassa hallitus ei ole kanssani samaa mieltä, eikä sille asialle nyt mahda yhtään mitään.
Kenties ensi vaaleissa kansa sitten päättää toisin, kenties myös rikkaiden lompakolla käynti sitten taas onnistuu.
Ilmoita asiaton viesti
Kohta yhdestä hallitus joutuu tinkimään ja ehkä luopumaan. Kun asiaa näin pitkään vatuloitu se on hallitukselle eräänlainen kasvojen menetys, vaikka se olisikin poliittinen helpotus. Paikallinen sopiminen kolmikantaneuvottelujen kautta tuskin kehittyy yrittäjäjärjestöä tyydyttäväksi. Ministeri luo tässä pohjaa reformin lykkäykselle. Lyhyellä tähtäimellä ok, mutta silti tavoitteisiin nähden luovutus.
Ilmoita asiaton viesti
On näillä herroilla isot pensselit. Onko kukaan laskenut aidosti, kuinka paljon duunarin tämän hetkinen palkkataso haittaa esim. telakkateollisuuden vientiä. Varmaan mahdottomasti, onhan kyse hitonmoisesta kulusta.
Aidosti en ymmärrä esim. EK:n parkuosaston yhden asian mantraa. Palkat, palkat, palkat. Levy on jäänyt päälle ja alkaa jo säristä. Varsinkin kun niistä sovitaan yhä enemmän paikallistasolla ja tämä kehitys jatkuu. Sille ei voi edes SAK mitään, luonnolliselle asialle.
En väitä, etteikö meillä olisi kasvuhakuisia yrityksiä, jotka keskittyvät olennaiseen. Tuotekehittelyyn, tuotantoon, markkinointiin. Yrityksiä, jotka eivät pidä palkkakustannuksia kuluina vaan tuottona.
Jos maamme kilpailukyky on palkkatasosta pelkästään kiinni, ollaan väärässä. Hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen vaatii rahaa (parasta tietysti olisi oma valuutta). Mitä vähemmän meillä on tuottavia veronmaksajia, sitä vähemmän meillä on varaa pitää rakenteita yllä. Toki julkisella puolella riittäisi karsimista ja parin kuukauden pakkoloma muutamille ”neuvoksille” voisi tehdä hyvääkin.
Ai niin, kuinka moni iso vientiteollisuuden yritys on tehnyt tappiotulosta, aitoa sellaista viime vuosina?
Ilmoita asiaton viesti
Tammikuun kihlauksesta helmikuun eroon. Ei liitto kestä sitä, kun toinen osapuoli sanelee.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä, että Rehnin Olli mainitsi sanan korporatismin. Suomen todellisesta hallintamuodosta eli korporatismista harva tietää tarkemmin.
Toimiiko siis hallituksen ylipappina Ahon Esko? Siis 1990-luvun pääministeri Esko Aho/kesk.
Uutistietojen mukaan hallituksen kaavailema pakkolainsäädäntö etenee kuitenkin kuin Lentävä Kalakukko raiteillaan. Ylämäessä puuskuttaen. Alamäessä taas paineita päästellen. Riemusta vislaillen.
Onko siis todellakaan kyse vain palkkojen alentamisesta ja työehtojen heikentämisestä? Eli Suomen ensimmäisestä yhtäaikaisesta sisäisestä devalvaatiosta. Tai ainakin sen tiukasta yrittämisestä.
Vai ollaanko nyt viemässä 1990-luvulla puheena olleita isoja rakenneuudistuksia maaliin? Kansalaisilta mitään kysymättä.
Vai onko kyse Suomen historian isoimmasta valtataistelusta?
Kansallisesta korporatismista; länsimaisen demokratian perustalta toimivaan parlamentarismiin?
Vaiko ”lipsahdammeko” lume demokratian kaapuun puettuun finanssifasimiin ja tiukasti kuristavaan liittovaltiokehykseen?
Yhteiskuntasopimus ja sen isoa kuvaa yhdestä lähestymiskulmasta osoitteessa:
https://suomi2017.wordpress.com/2015/12/04/yhteisk…
Ilmoita asiaton viesti